tiistai 2. marraskuuta 2010
Hulluuden rajamailla
kyynelneste
syövyttää ihoni
syljessäni pieniä määriä verta
ja muita myrkkyjä
koiranhampaiden rahina
sängyn jalkaa vasten
vastenmielistä
herään öisin yskimään lasinsirpaleita
ja pieniä karvaisia hämähäkkejä
kiipeää ulos suustani
kylkiluita on katkennut, lainassa
tai on muuten vain hukassa
en tiedä
että mitä ajatuksia kävelevät ruumiit
ihmisissä herättävät
tai mitä he miettivät
ritariperhosista
tai kuolleista sitruunaperhosista
lasikaapissa kivien lehtien käpyjen puunkappaleiden
saksalaisen sotilaan ja muiden aarteiden seassa
tai siitä kun hämähäkki opettelee puhumaan
juoksen unissani itseni lattialle
herätyskellon huutaessa
luulen jonkun tekevän kuolemaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihania sananparsia. Tai sanotaanko mielummin että hyvin tunteikkaita ja pidän paljon tästä. Runon muotokin on hieno.
VastaaPoistaLöysin yksi päivä kirjakaupasta valtavan upean runoteoksen, jonka nimeä en satu muistamaan, ja olen sen jälkeen ollut umpihurahtanut taas vaihteeksi sanoihin ja teksteihin. Lueskelen ihan innoissani aina kun kirjoittelet.
Aaa aivan upea!
VastaaPoista