Tuntuu välillä, että metsästystä harrastavien ihmisten suhtautuminen luontoon ja metsäneläimiin, on paljon terveellisemmällä pohjalla ja realistisempi, kuin ituhippihiihtelijöiden.
Asuinalueellani liikuskeli karhu tässä viime vuorokauden puolella. Sama karhu oli nähty saman vuorokauden aikana niin Nostavassa kuin Kärkölässäkin, kuin myös täällä, missä se lopetettiin.
Ihmiset ovat nyt huomiohuoranneet kuollutta karhua somessa ja päätin sitten (ehkä typeryyttäni) ottaa kantaa siihen, miksi se karhu lopetettiin, eikä sitä yritetty siirtää minnekään.
En sano, että karhun lopetus olisi jotenkin oikein tai hienoa, vaan se on toki sääli, mutta joku realistisuus tässäkin suhtautumisessa on oltava.
Minua haukuttiin trolliksi ja luonnosta vieraantuneeksi, kun totesin, ettei koko Salpakangas voi kököttää sisällä yhden karhun takia loppuelämäänsä. Tässä vaiheessa minusta tuntui, ettei keskustelukumppanini suhtautuneet kovin realistisesti asiaan, sillä heidän mielestään mitään vaaratilannetta ei ollut ja karhuja ei kuulemma tarvitse pelätä.
Mielenkiinnosta tiedustelin, että mitä hän aikoisi tehdä karhulle, mihin hän sen siirtäisi ja takaisi sen, ettei se tule sieltä enää mihinkään asuinkeskukseen pyörimään.
Kuulemma Nastolassa ja Orimattilassa ja ehkä Hollolassakin olisi metsää yhden karhun asustella...
Seuraava keskustelija vetikin jo sitten trollikortin esiin. Tässä vaiheessa toivotin hyvät yöt, sillä en jaksanut uskoa tuollaisia ihmisiä olevan edes olemassa.
Miksi sitä karhua ei sitten voinut mihinkään siirtää?
Asutuskeskukseen tai sen lähettyville ei haluta karhuja sen enempää kuin muitakaan villieläimiä siitä syystä, että ihmisten roskakatoksista löytyy helppoa ja vaivatonta ruokaa. Ruoka tunnetusti houkuttelee eläimiä hyvinkin paljon. Ruoan löytäminen etsinnän päätteeksi on itseään palkitsevaa käytöstä, jolloin eläin tekee asian toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen.
Eläin tulee sinne, missä on helppoa ruokaa saatavilla. Olipa se haaska tai jonkun roskakatos. Karhua ei siis voi siirtää "johonkin Nastolaan, Orimattilaan tai Hollolaan", koska olipa se alue missä hyvänsä, se todennäköisesti hakeutuu uudestaan lähimpään asutuskeskukseen helpon aterian toivossa.
Karhu - tai mikä tahansa muukin villielikko - joka vierailee usein asutuskeskuksessa, tottuu ennen pitkään ihmisiin ja sen luontainen ihmispelko vähenee tai häviää kokonaan. Pian ihminenkin on tulilinjalla, kun karhu ei omaakaan enää luontaista ihmispelkoa.
Karhu on villieläin, sillä on vaistot, joiden mukaan se toimii ja se voi olla vaarallinen. Se saa halutessaan pahaakin jälkeä aikaiseksi.
Siirtämisen toimivuudesta ei ole takuita ja yksi kysymys on tietenkin iänikuinen resurssikysymys, kuka sen siirron hoitaisi ja maksaisi. Kenellä olisi aikaa kärrätä karhu johonkin erämaa-alueelle, missä se saisi temmeltää mielin määrin.
Entäs kun se nalle tulisikin takaisin, ei välttämättä samaan asutuskeskukseen, mutta johonkin toiseen? Silloin olisi juuri todettu se, että siirtäminen ei toimi ja ruoanhaku ja sen löytäminen ovat itseään palkkaavaa käytöstä. Karhu kuitenkin pystyy kulkemaan pitkiäkin matkoja päivässä, joten mitään takeita ei ole, ihan sama minne sen jättää.
Taajamassa liikkuva karhu aiheuttaa myös häiriötä ihmisille - jos karhu olisi saanut juoksennella vapaana, miten olisi käynyt seuraavana aamuna pienten koululaisten? Olisko vanhemmat laskeneet mukuloitaan koulutielle, jos otso olisi ollut irrallaan?
Tästä syystä asutuskeskukseen eksyneet karhut ammutaan. Ne ovat turvallisuusriski ja häiritsevät normaalia elämää. Kyse ei ole mistään pyssyintoisten setämiesten touhuista, luonnosta irtautumisesta tai edes suhteellisuuden tajun puutteesta.
Todellisuus ei ole mikään Disney-satu, jossa kaikki eletään rintarinnnan, kukat kukkii ja linnut laulaa. Jos kuvittelet, että karhu ei tee mitään sinulle, koska et tehnyt karhulle mitään, huijaat sillä itseäsi.
Varmasti siirtämistäkin on jossain vaiheessa mietitty, mutta on ymmärretty, että se ei pitkällä tähtäimellä ole tuloksellista. Toinen vaihtoehto olisi sulkea asuinalueille eksyneet karhut johonkin tarhaan, mutta miten luulet villieläimen sopeutuvan sellaiseen? Joskus se luoti voi olla se armeliain vaihtoehto.
Karhuja ammutaan vuodessa 1-5 kappaletta ja karhu on lajina elinvoimainen, jolloin uhanalaisuuteenkaan vetoaminen ei ole toimiva argumentti, sillä muutama menetetty yksilö ei vielä rasita lajin elinvoimaisuutta.
Sen sijaan olisi ihan positiivista, jos ihmiset omaisivat jonkinlaisen suhteellisuuden tajun ja kosketuksen reaalimaailmaan, kenelle se on luonto ja kenelle se on jotakin muuta.
.jpeg)