Mä en ole lukenut tätä pitkään aikaan. En ole vilkaissut kymmenen vuoden takaisia kirjoituksia, en muista edes milloin viimeeksi.
Mulla on ollut hankalat pari vuotta, joka varmaan näkyy mun epätoivoisista avautumisista aika selkeästi. Itsensä kadottamista, haikailua menneisyyteen, fyysistä sairastelua ja ylipäätään intohimon ja motivaation häviämistä. Tuskaista vellomista elämäntilanteessa, josta ei oikein tiedä mihin päin haluaisi paeta. (Ja jotkut vielä sanovat olevansa kateellisia mulle, koska muka tiedän mitä haluan elämältäni...) Mun suunnitelmat on hyvin paljolti olleet vain työvoimatoimistoa varten, että vaikuttaisi siltä, että teen jotain ja mulla muka olisi suunta, jota kohti olen pyrkimässä. Mutta kun se todellisuus on jotain ihan muuta.
Mä en just nyt ole pyrkimässä yhtään minnekään. Mun koulu on tauolla, koska en vaan löydä motivaatiota. Mun kroppa tuntuu pitkästä aikaa fyysisesti ihan siedettävältä, mulla ei ole erityisen paha olo, mulla ei ole kipuja vatsassa ja ruoka pysyy sisällä. Mun selkä on tosin edelleen aivan vitun kipeä, mutta se ei toisaalta ole rampauttanut mua samalla tavalla kuin keväällä, eikä se ole jatkuvaa. Mulla on fyysisesti siis aika hyvä olla. Just nyt haluan pitää vaan tästä kiinni. Tästä ja siitä, että mun kuukautiskierto on palautunut suhteellisen normaaliksi tämän vuoden aikana. Miinus tietty jonkin asteinen PMD-oireilu, jonka kaavamaisuuden olen onnistunut bongaamaan. Ehkä sekin rauhoittuu jossain vaiheessa.
Henkisesti mua on stressannut aivan saatanasti tämä tila, kun en pysty päättämään mitään ja en tiedä mitä haluan. Aikaisemmin tuntui siltä, että aika loppuu kesken. Sen jälkeen oli vaihe, kun halusin vain takaisin menneisyyteen, koska asiat olivat muka paljon paremmin. Nyt on ollut tämä, että ahdistaa, kun en oikein tiedä mihin olen menossa. On hirveän vaikea yrittää rauhoittaa tilannetta omassa elämässä, kun joka suunnalta käytännössä huohotetaan niskaan ja tivataan selitystä ja perusteluja ties mille. Annetaan ymmärtää, että mun tarvitsisi jotenkin tietää, mitä haluan elämältäni.
Mutta totuus on, että mun ei tarvitse.
Mun mielenrauha perustuu tällä hetkellä sille, että annan itseni tuntea, mutta yritän olla jäämättä kiinni mihinkään negatiiviseen. Yritän olla vellomatta missään olotilassa liian pitkään.
Olen saanut rakennettua jonkin hataran onnellisuudenkuplan itselleni. Tiedän tosin, että se on varmaan puhjennut seuraavaan kirjoitukseen mennessä, mutta just nyt se on vielä olemassa.
Everyone you meet always asks if you have a career, are married or own a house as if life was some kind of grocery list. But no one ever asks you if you are happy.
Toisaalta mua on auttanut paljon muiden ihmisten lempeys, vaikka aluksi koinkin tarpeelliseksi eristäytyä muista, etten tartuttaisi pahaa oloani muihin. Siinä mielessä koen ehkä päässeeni jossain asiassa tänä vuonna eteenpäin. Ihmiset on muistuttaneet mua, että saa masentaa, saa ahdistaa, saa tuntea, koska olen kuitenkin ihminen.
Toisaalta oma ymmärtävä suhtautuminen muihin on myös auttanut hahmottamaan omaa ankaruuttani itseäni kohtaan. Jos voin olla muille niin ystävällinen, niin miksi en voisi olla sitä myös itselleni? Miten minä eroan muista ihmisistä? Ihan yhtä lailla kaipaan itsekin sitä, että joku hyväksyisi ja ymmärtäisi, ilman tuomitsemista.
Toisaalta, olen myös huomannut, että kun itsellä on hyvä olo, on ollut helpompaa osoittaa myötätuntoa myös muita ihmisiä kohtaan ja ylipäätään kannustaa muita ihmisiä heidän omissa tavoitteissaan.
Haluaisin myös saada pidettyä tämän myönteisen asenteen yllä omassa elämässäni, että myös ehkä tässä blogissa. Tosin, en ole täysin varma, mikä tämän blogin kohtalo loppujen lopuksi oikein on. Tällä hetkellä kun keskittymiseni on pääasiassa peliprojekteissa; olen striimaillut pitkin vuotta aika on/off -meiningillä ja harkitsen, jos alkaisin hieman vakavammin suhtautumaan kyseiseen harrastukseen ensi vuoden puolella. Peliblogaamista olen kokeillut ainakin kahdesti, englanniksi ja suomeksi, mutta se ei vain oikein ota tuulta alleen tai sitten alusta vain on väärä. Tätä blogia en peliblogiksi sattuneesta syystä halua brändätä, joten en tiedä mitä tälle tapahtuu. Jotain evoluutiota kuitenkin kaipaisin tähän tilanteeseen, mutta ehkä se ei nyt sitten ratkea muuten kuin katsomalla mitä tapahtuu... jos tapahtuu.
.jpeg)