Lopputalvi.

On ehkä mahdollista, että olen ottanut hiukan takapakkia tavoitteideni kanssa. Myönnän ettei pariin viikkoon ole juuri kiinnostanut muu kuin pelaaminen ja aikuisviihde. Se tunne, kun katsot aikuisviihdettä ja tunnet kyllästyneisyyttä koko toimitusta kohtaan jo soveliasta videota etsiessä ja ylipäätään mietit, että eihän mun ole pakko tehdä näin ja silti tiedät, että nyt on mentävä loppuun, kun on kerran aloitettu. Päätät, että ei enää ikinä. Tai ainakaan seuraavaan viikkoon.

Toisaalta tuntuu, että mulla on kaikki aika maailmassa ja silti taustameluna on ahdistus. Sellainen, minkä syystä ei oikein edes saa kiinni. Välillä harkitsen, että olenko vain yksinäinen, mutta en ole erityisemmin edes kaivannut kenenkään seuraa. Tai en ole aktiivisen kiinnostunut muiden ihmisten seurasta, sellainen passiivinen jätänpä viestin sille tai tälleä keskustelupalstalle-kommenttiketjuun tai kirjoitan sähköpostin jollekin on täyttänyt sosiaalisen tarpeeni. Sellainen plus-miinus-nolla-tilanne.

Jaksoin väsäillä CV:n työkkärin mieliksi tänään, mutta kouluhommat saavat kyllä vielä odottaa. Pitäisi myös siivota taas sähköposti, kun tuntuu, että roskaa tulee enemmän kuin ehdin käymään läpi. Äidin uuden koiran hankintaa ollaan ihmetelty ja samalla harkittu toisen lopettamista.

Se tunne, kun koitat iskostaa ja selittää toiselle ihmiselle, että älä tee samaa virhettä, minkä teit kahden aikaisemmin koiran kanssa. Ei urosta, missään tapauksessa ei urosta. No hyvä on, jos uros, niin leikkaat sen viimeistään 6kk iässä. Molemmat pumit olleet haastavia ja olen yrittänyt saada äitiä ajattelemaan tyttärentyttärensä kautta asiaa, jonka kanssa aikoo koiransa yhteisomistajuudessa pitää. Uroksilla on jatkuva lisääntymisvimma, -halu ja -tavoite, joka tuo mukanaan reviirikäyttäytymisen, joka voi mukanaan tuoda muita ongelmia ja usein tuokin, kokemattoman ja tietämättömän ihmisen näpeissä. Kuten kävi aikanaan meille. Miten paljon helpompaa kaikki olisi ollut, jos meillä olisi aikanaan ollut kaksi leikattua koiraa tai narttuja. Miten paljon helpompaa se koiran käsittely olisi ollut 10-vuotiaan tytön näkökulmasta.

Sinällään seuraan mielenkiinnolla millainen fiasko tästäkin mahdollisesti syntyy, kun kukaan ei halua myöntää tosiasioita. Olen sentään siihen tyytyväinen, että äiti on rotuehdotukseni oikeasti ottanut harkintaan ja on nyt jonossa kahdelle kasvattajalle, joille syntyy pentuja tänä keväänä ja kesällä.

Silti mulla on tunne, että vaikka mua ei halutakaan millään kuunnella nyt, niin joku tulee mun apuani kysymään ennen pitkään joka tapauksessa...

Troll game and something mildly interesting happens during recall