Kaikessa hiljaisuudessa koitan kamppailla itseni kanssa. Koen burnoutin kaltaisen tilan olevan edessä. Kärsin ajoittain fyysisistä stressioireista. Välillä tuntuu, ettei tästä elämäntilanteesta ole pois pääsyä. Kuin voisin vain lopettaa hengittämisen ja nukkua pois.

Henkisesti en voi hyvin. Kärsin vuorotellen unettomuudesta ja liikaunisuudesta. En saa pidettyä huolta kodistani, vaan laiminlyön kotityöt. Tuntuu, että vuorokaudessa ei riitä tunnit mihinkään. En tiedä mihin se kaikki aika oikein menee. Nukkumiseen varmaan, tai sarjojen tuijotteluun silloin kun ei nukuta. Välillä vaan istun ja valvon ja mietin, että miten paljon stressaa ja miten väsynyt olen tähän tilanteeseen.

Välillä harkitsen, että vetäisin jonkin meltdownin. Antaisin periksi ja romahtaisin. Katsoisin mitä tapahtuu ja antaisin muiden huolehtia, kuka nyt sitten huolehtisi. Jos huolehtisi.

En. Vain. Jaksa. Enää.

Yritin kuvailla oloani eräälle nettikaverille
"I want to shutdown."