i'm really lost

Näitä aamuja kun herätessäkin ahdistaa ja masentaa jo valmiiksi. Eilisen illan tuntemukset eivät kadonneet mihinkään. Kävin aikaiseen nukkumaan, että pääsisin pakoon syvenevää synkkyyttä.

Heräsin kuitenkin siihen samaan synkkyyteen.

Mulla oli välillä jo ihan hyvä olo ja mä palasin taas rämpimään tähän epätiedottomuuteen, jossa en tiedä mitä haluan tai mitä tavoittelen elämässäni. Ihan sama mitä päätän, kun kaikki tuntuu olevan niin tavattoman kaukana. Kaikki suunnat tarkoittavat luopumista jostain ja en ole valmis luopumaan yhtään mistään.

Kaikki mitä haluan tehdä, on elää hitaasti ja tappaa aikaa kunnes ehkä jonakin päivänä herään ja tiedän, mihin kompassin neulani loppujen lopuksi osoittaa.

Olen huono.

Istuimme autossa kohti metsää äidin kanssa ja puheeksi tuli elämäntilanteeni, ja sanoin, että susi on todennäköisesti viimeinen koirani, koska haluan välillä ELÄÄ, enkä voi laittaa koiraa oman elämäni edelle enää. Se syvä, tuomitseva hiljaisuus...

Ironista on, että olen aina ollut valmis auttamaan muiden lemmikeiden hoidossa, mutta kun itse tarvitsisin "apua", kukaan ei auta. Kukaan ei VOI auttaa. Koska mikä tahansa tekosyy.

Sitten se käännetään jotenkin minun syykseni, että olen huono ihminen, jos haluan välillä käyttää aikaa esimerkiksi matkusteluun.

Kyllä mä joskus mietin, että miten paljon helpompaa olisi, jos olisin ilman koiraa. Eikä nämä ole helppoja asioita millään tavalla. Edes miettiä.

Miksi siis puhuisin kenellekään, jos kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.

I can't explain and you wouldn't understand.

mä toivon et tuska hetkeksi helpottaa

Näitä aamuja, kun herään valmiiksi masentuneena. Näin unta Kuopiosta ja lentokoneista. Edelleen neljän vuoden jälkeen mä jatkan itseni ruoskimista asiasta. Itseni syyttämistä. Asian katumista. Mutta mulla ei vaan ollut muita vaihtoehtoja.

Joudun muistuttamaan itseäni, että ratkaisu oli oikea niissä kuvioissa. En olisi voinut ratkaista asiaa yhtään paremmin, sillä asetin oman jaksamiseni ja turvallisuuteni kaiken muun edelle. En saanut toivomaani apua ja reaktiota oikealta taholta opettajan asiattomaan käytökseen koskien. Se ei ollut silloinkaan helppo ratkaisu, mutta se oli tehtävä oman itseni vuoksi.

Haluaisin vaan itkeä tänään. Auringosta huolimatta tuntuu, että olen pimeässä, valottomassa, hapettomassa tilassa.