tiistai 30. lokakuuta 2018

i'm really lost

Näitä aamuja kun herätessäkin ahdistaa ja masentaa jo valmiiksi. Eilisen illan tuntemukset eivät kadonneet mihinkään. Kävin aikaiseen nukkumaan, että pääsisin pakoon syvenevää synkkyyttä.

Heräsin kuitenkin siihen samaan synkkyyteen.

Mulla oli välillä jo ihan hyvä olo ja mä palasin taas rämpimään tähän epätiedottomuuteen, jossa en tiedä mitä haluan tai mitä tavoittelen elämässäni. Ihan sama mitä päätän, kun kaikki tuntuu olevan niin tavattoman kaukana. Kaikki suunnat tarkoittavat luopumista jostain ja en ole valmis luopumaan yhtään mistään.

Kaikki mitä haluan tehdä, on elää hitaasti ja tappaa aikaa kunnes ehkä jonakin päivänä herään ja tiedän, mihin kompassin neulani loppujen lopuksi osoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti