Älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa.

Nykyään tuntuu, että enemmän ja vähemmän kaikesta saan jonkinasteisen epätoivon päälle. Haluan eteenpäin, teen töitä päästäkseni elämässäni eteenpäin ja silti tuntuu, että tämä on kuin seisoisi tervassa. Mikään ei johda mihinkään ja on vaikea pysyä positiivisena ja uskoa siihen, että tämä ei ole lopullinen tila. Ei henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, psyykkisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti tai edes maailmankaikkeudellisesti.

Lihaton lokakuu(ko)

Miksi elämässä pitää valita ajankäyttö työn, opiskelun, harrastusten ja sosiaalisen elämän väliltä? Miksi en voi saada kaikkea?
Tällä hetkellä painan menemään olemattomalla sosiaalisella elämällä. Aamulla salille, kotiin, kouluun, kotiin ja loppuillan saatan ehkä pysyä hereillä, jos tarpeeksi yritän, mutta useimmiten en. Osittain kofeiinittomuudella (tai ainakin sen lopettamisen yrittämisellä) on asiaan vaikutusta. Sorruin tosin taas ostamaan muutaman energiajuoman varalle, jos vaikka haluaisin elämältä muutakin kuin työtä, salia, koulua ja koirahommia.

Jotta arki ei kärjistyisi tylsyyteen ja saisin jotain jännittävää vaihtelua elämääni, nyt kun sosiaalista elämää ei ole, ajattelin kokeilla jotain niinkin hurjaa kuin lihatonta lokakuuta. Tämä tosin tarkoittaa erittäin tylsästi vain lihan syömisen lopettamista, sillä mulla on tuolla vielä noin kilon pönttö heraproteiinia, joka on kyllä niin arvokas, etten suostu heittämään sitä pois ja osittain salin takia sitä on pakko kuluttaakin. Tavoite on siis simppelisti olla ilman lihaa kuukauden verran ja, jos se tuntuu hyvältä, mikään ei estä sitä jatkamasta kuukauden jälkeenkin.

Pitkästä aikaa juhlin sitä, että mun paino ei ole kuukauden aikana noussut kuin 0,7 kg.