torstai 23. elokuuta 2012

Sanat eivät tule ulos. Kaipaan kamalasti, mutta en tiedä mitä. On vain tunne, ikävä.

Tämä kesä oli lyhyempi kuin muut. En uskalla pettyä, sillä en halua katkaista tätä kevyttä ravia. Vapaus on niin lähellä.

Susi sisälläni on herännyt taas ja se kaipaa juoksemaan. Elokuun mustia öitä ei voi lakata rakastamasta.

En saa järjestettyä ajatuksiani. Ne eivät pysy lieassa, vaan nakertavat sen poikki ja pakenevat tuntemattomiin sfääreihin. Olen kai levoton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti