Älä mene pois

Olen peräkkäisinä öinä nähnyt unta lentokoneista ja armeijasta. Viimeisin uni oli erityisesti painottunut lentokoneisiin.

En ole varma, yrittääkö alitajuntani sanoa jotain vai onko tämä vain jonkin asteista surutyötä. Yritänkö hyvästellä ja päästää irti tavoitteestani, haaveestani, motivaatiostani. Vai yritänkö vain uskotella itselleni, ettei tulisi luovuttaa. Ei ihan vielä.

Ajatukseni ovat molempia - vannottamistani itselleni, että en luovuta ennen kuin aika on oikeasti loppu ja toisaalta se on sitä, kun mietin, pitäisikö vain antaa olla ja yrittää löytää jotain mielekkäämpää kuin tämä pakonomainen puurtaminen, jonka piti olla nopeasti ja helposti ohitse... ja, jota se ei kuitenkaan ole ollut millään tasolla.

En ole tällä hetkellä varma oikein mistään. Itsetuntoni on huono ja en jaksa ymmärtää miksi kukaan haluaisi tutustua minuun tai miksi kukaan haluaisi minua kutsua ystäväkseen. En koe itseäni mielenkiintoiseksi millään tasolla. Epävarmuus aiheuttaa halua eristäytyä, koska koen, etten voi luottaa kehenkään juuri nyt. Yritän pysyä kontaktissa muihin ihmisiin ja samalla muutan kaikki riidaksi, koska epävarmuuteni aiheuttaa pelkoa siitä, etten kelpaa ja on parasta puolustautua ennen kuin kukaan satuttaa minua.

Eikä kai epäselvät välit parhaan ystäväni kanssa sinällään helpota asiaa yhtään. En halua ajaa pois, mutta en vain löydä tapaa ilmaista itseäni siten, että muutkin ihmiset ymmärtäisivät mitä pääni sisällä  menee ja miltä minusta tuntuu. En ole koskaan ollut kovin hyvä ilmaisemaan itseäni siten, että muutkin pysyisivät ajatuskulkuni tai tunne-elämäni kärryillä. Tunne-elämäni kärryillä en taida pysyä oikein itsekään. En aina tiedä mitä haluan tai miten asioiden pitäisi olla, että ne tuntuisivat hyvältä.