elämäni on salaista mytologiaa
ajatukseni sulavat nytkähteleviksi
sähkökäyriksi hiljaisiin virtapiireihin
tunsin suden turkin
katoavan hetken ajan ihoani vasten
silmäni täynnä näkyjä
unohdettuja maailmoja
täysin sokeat
minä liu'un tuolle puolen
kuten joka yö
aistin läsnäolon
mutta silti en voi muuttua
tunnen venyväni susimaiseen loikkaan
mutta en koskaan laskeudu
matka vain jatkuu jatkuu jatkuu
seuraavaan aamuun
vedän väristen henkeä
kuin pitkän sukelluksen jälkeen
yhä päässäni nytkyy
hajoavat sähköimpulssit
enkä minä muutu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti