Sukupuoli ja seksuaalisuus on loputon hämmennyksen aihe. "Ai, olenko mä tällanenkin?" Sukupuolettomuus sinällään ei ollut uusi asia, vaan lähinnä se, että sillä on nimikin ja, että en jälleen kerran ole yksin. Eikä minun tarvitse väkisin yrittää olla "normaali" ja olla jotain, mitä en koe itselleni luontevaksi.
Sekin on hassua, että vasta aikuistuttuani olen uskaltanut olla sitä, mitä tunnen sisäisesti olevani. Tai siis näyttää sen ulospäin.
Muille ihmisille ei varmaankaan itseni etsiminen ole ollut mikään maailman luontevin asia ja joku aika sitten tulin enemmän ja vähemmän virallisesti "kaapista", vaikka en ole siellä mielestäni vuosiin ollutkaan; tai koen edelleen, että seksuaalisuus on jotenkin jokaisen yksityinen juttu, mitä se siis kenellekään kuuluu muille kuin jokaiselle itselleen. Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä syyt, että miksi seksuaalivähemmistöjä nostetaan pinnalle. Moni ystävä on minusta tämän asian tiennyt, mutta moni sukulainen ei ja nyt kai sitten nekin, sikäli jos niitä kiinnostaa. Jos ketään kiinnostaa.
Isä pitää edelleen sairaana; minunkin paikkani olisi hänen mukaansa vankilassa tai mielisairaalassa. Yritä siinä sitten kertoa mitään ja tämä sitten osaltaan johtuikin siihen, että tulin muille ihmisille ns. "ulos kaapista": vanhempiani en voi valita, mutta ystäväni sentään voin.
.jpeg)
etpä kai? tuskin siihen ikärajoja on
VastaaPoistaSukupuoli ja seksuaalisuus on loputon hämmennyksen aihe. "Ai, olenko mä tällanenkin?"
PoistaSukupuolettomuus sinällään ei ollut uusi asia, vaan lähinnä se, että sillä on nimikin ja, että en jälleen kerran ole yksin. Eikä minun tarvitse väkisin yrittää olla "normaali" ja olla jotain, mitä en koe itselleni luontevaksi.
Sekin on hassua, että vasta aikuistuttuani olen uskaltanut olla sitä, mitä tunnen sisäisesti olevani. Tai siis näyttää sen ulospäin.
Muille ihmisille ei varmaankaan itseni etsiminen ole ollut mikään maailman luontevin asia ja joku aika sitten tulin enemmän ja vähemmän virallisesti "kaapista", vaikka en ole siellä mielestäni vuosiin ollutkaan; tai koen edelleen, että seksuaalisuus on jotenkin jokaisen yksityinen juttu, mitä se siis kenellekään kuuluu muille kuin jokaiselle itselleen. Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä syyt, että miksi seksuaalivähemmistöjä nostetaan pinnalle.
Moni ystävä on minusta tämän asian tiennyt, mutta moni sukulainen ei ja nyt kai sitten nekin, sikäli jos niitä kiinnostaa. Jos ketään kiinnostaa.
Isä pitää edelleen sairaana; minunkin paikkani olisi hänen mukaansa vankilassa tai mielisairaalassa. Yritä siinä sitten kertoa mitään ja tämä sitten osaltaan johtuikin siihen, että tulin muille ihmisille ns. "ulos kaapista": vanhempiani en voi valita, mutta ystäväni sentään voin.