seinillä mennyttä historiaa
kynsillä riivittyä tapettia
sinä tykkäät elää psykoosissasi
kuinka me suunnittelemme taas jotain
vain ja ainoastaan sinun pääsi menoksi
vaikka kysyin vain että mitä kuuluu
oliko sinun pakko valehdella taas
ja kyllä vitussa minä näen miten nautit
siitä kun minä olen sidottuna vuoteeseen
ja kidun ilman korrektisti toimivaa sydäntä
peilistä sinua katsoo sinä itse
välillä mietin, että miten voit edes katsoa sinne
kaiken sen jälkeen mitä olet tehnyt
ihmisille
minulle
itsellesi
pahinta on ettet ymmärrä vihaani
vaan se on sinusta täysin kohtuutonta
ethän sinä ole tehnyt mitään minulle (mutta itsellesi)
ja meistä kahdesta minun pitää aina soittaa vitun luurankoprinsessalle
että kiinnostaisiko tänään nähdä tai ehkä huomenna
no entäs viikonloppuna tai ehkä ensi viikolla (miksi ei samantien seuraavassa elämässä?)
joka kerta sanani hukkuvat tärkeytesi alle
joka kerta lupaat että ensi viikolla ihan varmasti nähdään
sitä viikkoa ei tule ikinä
ja taas antaudun juoksemaan siinä oravanpyörässä
johon sinä lisäät vauhtia niin välinpitämättömänä minua(kin) kohtaan
ymmärrätköhän edes mistä minä puhun
ei, en puhu sinusta
puhun y s t ä v y y d e n v a s t a v u o r o i s u u d e s t a (tai ainakin yritän mutta niin totta kuin olemassa oloni on tämäkin pyörii vain sinun ympärilläsi)
mutta en tiedä että miten kauan vielä
myös vihassani minun on ajateltava sinua
en kykene välinpitämättömyyteen
en kykene kävelemään tunteidesi ylitse
kuten sinä olet niin tuhannen kertaa tallonut minun ylitseni norsunkoivillasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti