Katselin aikani kuluksi Tuuliranta -nimisen sarjan, jossa sattui yhtä ja toista. Itsekin joskus tullut oltua kaveriporukalla mökkeilemässä, silloin pelkäsi tahtomattaan, vaikka kukaan ei pelotellutkaan. Mitä minä mahdoinkaan olla? 12-vuotta?
Minä itsehän kun istuin keskellä yötä nukkuvan kaverini vieressä ja luin ääneen vitsejä, sillä en uskaltanut nukkua, koska olin kuullut jotain ääniä. Koiranikin oli silloin mukana, mutta se ei reagoinut mihinkään. Nekin äänet taisivat silloin kuulua lepakolle, ellen väärin muista. Olivathan ne kuitenkin pelottavia pienestä tytöstä.
Sarjan loputtua aloin miettimään sitä, että voivatko eläimet aistia yliluonnollista, paranormaaleja asioita. Googlasin asiaa ja muutaman keskustelun selattuani lävitse, päädyin eräälle foorumille, jossa asiaa pohdiskeltiin pienten lasten ja eläinten kannalta.
Siinä alkoi huvittamaan, kuinka joku neropatti kehtasi väittää, että koiran näköaisti olisi muka 15 kertaa parempi kuin ihmisen.
Oikeasti, on syytä hieman miettiä. Jos koiran näköaisti olisi niin hyvä, silloinhan se luottaisi yksinomaan näköaistiinsa. Mutta on aika utopistista edes ajatella tuollaista. Koiran näköaisti on huonompi kuin ihmisen. Asian todistaa jo se, että koira käyttää mieluummin nenäänsä, kuin silmiään. Se ei usko mihinkään, ennen kuin haistaa. Vähän kuten me emme usko, ennen kuin näemme.
Kun kissoja taas miettii, en ole vieläkään päässyt varmuuteen siitä, että onko kissalle silmät vai korvat tärkeämmät. Toinen kolli tahtoo nähdä esimerkiksi ovesta tulijat ja toinen kuullessaan ovikellon säntää sohvan alle. Mielestäni kissat - ainakin meidän - käyttävät aika olemattoman verran nenäänsä. Lähinnä silloin kun silmistä tai korvista ei ole apua. Esimerkiksi jos pidän pientä makupalasta nyrkissäni, eikä harmaa kollus voi sitä nähdä, se nuuhkii jo kaukaa, että mitä minulla on.
Toisina hetkinä se taas tuijottaa hyvin pitkään minua, korvat eteenpäin suunnattuina.
Entäs käärmeet sitten? Sellainenkin asunnosta löytyy. Liikkuessaan se käyttää aika paljon kieltään, eli hajuaistiaan. Mutta luulen, että sille tärkeämpi aisti lienee tuntoaisti ja saalistaessa lämpöaisti sekä hajuaisti. Voisin hehkuttaa ikuisuuksiin käärmeen ihmeellisestä, kaksihaaraisesta kielestä, joka kerää hajumolekyyjä ilmasta ja kuljettaa ne jacobsoninelimeen. (Myös meiltä muuten löytyy tällainen!)
Käärme haistaa stereona. Mikä on todella mielenkiintoista. Ylipäätään voisin hehkuttaa käärmeiden ihmeellisyydestä, mutta se ei nyt varsinaisesti kuulu aihepiiriin. (Joka jälleen kerran oli "valot päälle, kiitos".)
Me ihmiset sitten. Mikä meille on tärkeä aisti? Ei liene vaikea arvata, että käytämme aika paljon silmiä. Ilman niitä tämänkin tekstin lukeminen olisi perin vaikeaa.
Käyttäkää maalaisjärkeä tai jos teitä ei ole sellaisella varustettu, käyttäkää Googlea, ennen kuin puhutte paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti