Kuuntelen joskus ikävissäni, salaa, sitä kenellekään myöntämättä, musiikkiasi.
Miten aika kuluukaan, miten oletkin nyt jo kaukana minusta. Meistä.
Särkyneen perheemme raunioista.
Ei se mitään. Wounds will heal.
Olen etääntynyt äidistä, lähentynyt isää ja sinua. Teidän kauttanne kai saanut voimaa, omituista, lämmintä voimaa. Olen ylpeä sinusta. Salaa.
Vaikka olenkin katkera siitä, etten riitä. Vanhemmille. Sinua silti tuen. Minkä voin. Toivon parasta.
Sen sinä ansaitset. Ei sinullakaan ole helppoa ollut.
Musiikkisi muistuttaa sinusta, kertoo sinusta enemmän kuin uskotkaan. Pala sinua, sielunmaisemaasi.
Tieto rauhoittaa; olet olemassa, vaikka kovin kaukana.
Pystyt silti ihmeisiin.
Musiikissasi on voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti