Se on pimeys täällä.
Suuri, tukahduttava,
kaikkivoipa
pimeys.

Olemme unohtaneet miten
puhua toisillemme.

Elämme omissa lokeroissamme.
Hiljaa, etteivät naapurit kuule.
Olemme lähellä,
mutta välillämme on kuitenkin Etäisyys.

Kukaan ei vastaa, vaikka soittaa.
Ei lue, vaikka kirjoittaisi.
Ei kuuntele, vaikka yrittäisi puhua.

Vasta vuosien jälkeen,
kun on auttamatta liian myöhäistä,
he kääntyvät ja kysyvät,

sanoitko jotain?