Olemme aina olleet parempia kommunikoimaan kirjoittaen ja toivon, että voisimme jatkaa sitä. Ei ole ollut mitään typeriä väärinymmärryksiä tai erehdyksiä, ei ollut silloin alussa. Nykyään välillä. Tiedän olevani aika ärsyttävä, enkä vain välillä, vaan varmaan aika useinkin. Toivoisin, että voisit kertoa siitä minulle. Ehkä pystyisin käyttäytymään toisin, tai ainakin opettelemaan.
Vaikka sanotaan, että kenenkään vuoksi ei pidä muuttaa itseään, niin en allekirjoita sitä. Olen muuttanut itseäni, voidakseni kommunikoida paremmin koirani kanssa. Se on kannattanut.
Nyt haluaisin muuttua, jotta voisin kommunikoida paremmin sinun kanssasi, Korpimetsäin Kulkija.
Öisin on varottava menettämästä muotoaan. Koiran kanssa kulkiessa pimeillä teillä, tuulen puhaltaessa suoraan lävitsesi, on varottava, ettei erehdy itsestään. Olemuksestaan. Haistoin tuulessa kevään. Kylmässä, luita riipivässä tuulessa.
Linkutin kipeän selkäni kanssa kuin haavoittunut eläin. Mutta nautin samalla kadonneesta yhteydestäni johonkin menneeseen. Tuuli kutsui, houkutti kulkemaan.
Silti enemmän, enemmän kuin mikään. Houkutti Kulkijan kainalo, johon tiesin pääseväni, kun olin täyttänyt velvollisuuteni koiraa kohtaan.
Kun pääsen tästä flunssasta ja muista tämän hetkisistä fyysisistä puutteellisuuksistani, olen taas vahvempi kuin pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti