Kiirettä pitää.

Ensimmäinen osa "vaihdan opiskelupaikkaa" -projektista hoidettu ja nyt joudun odottamaan ensi viikkoon ennen kuin voin käynnistää seuraavan osan.

Parastahan tässä oli, että vaihdettiin aikuislukion rehtorin kanssa sähköposteja viime viikolla ja hän laittoi viimeisessä viestissään, että minulle on varattu "ohjausaika" 16.1. klo 15.
Olin paikalla sovittuun aikaan, sovitussa paikassa. Mennessäni sisään toimistoon, hän kuitenkin oli vastassa ja nenäänsä nyrpistellen totesi, ettei minulle mitään aikaa ole varattu, eikä muistanut sähköpostikeskustelua tai edes nimeäni ja ottikin jonkun toisen minun ajallani sisään. Jouduin odottamaan 30 minuuttia sitä, että hän voisi ojentaa minulle keskeyttämislomakkeen, johon täyttää tietoni - koko toimitukseen meni ehkä viisi minuuttia. Tätä tietysti seurasi rasittava kuulustelu minne, miksi ja minkä ikäinen olen. Todettuani olevani 25, homma hoituikin nopeasti ja ilman lisäkysymyksiä tai muuta rasittavaa holhoamista. Ei kai AIKUISlukiossa niin paljoa alaikäisiä pyöri, että tarvitsisi jäätävät kuulustelut pitää siitä, mihin keskeyttävä oppilas on menossa ja tarvitsisiko hän mahdollisesti jonkun muun allekirjoituksen kuin omansa.

Lievähkö myötähäpeä oppilaitoksen toimintaa kohtaan. Antaa todella hyvän kuvan heistä.
Itse jäin kiinni omiin valheisiini, kun en halunnut tunnustaa, etten ole tyytyväinen heidän toimintatapoihinsa ja opintotarjontaansa eikä siellä työskentely kasvata motivaatiotani millään tavalla, jonka vuoksi aion oppilaitosta ylipäätään vaihtaa. Ensiksi takeltelin sanoissani, että ei kai se hänen asiansa ole, minne vaihdan ja seuraavaksi täti seisoi vieressä kun täytin ilmoitusta, jolloin jouduin keksimään sinne "syy" -kohtaan jotain niinkin typerää kuin "vaihdan toiseen oppilaitokseen/työkän määräämä aik.koulutus". Eikä minua oikeasti ole kukaan määräämässä minnekään, mutta menin sanomaan, etten hae yhteishaussa mihinkään, kuten en haekaan, joten tämä nyt oli pelkkä hätävalhe.

Normaaleihin toimintatapoihini olisi kai kuulunut täräyttää päin naamaa, että heidän palvelunsa on harvinaisen perseestä, heidän kurssisysteeminsä tökkii, suurin osa verkkokursseista ei toimi, siellä on liian kiire, olisin tarvinnut enemmän hyväksikatsottuja (mutta en saanut, koska eihän ammattikoulu ole lukio-opintojen tasoista...) ja niin edelleen.

Yleensä olen asioista suora, joskus jopa pelkistän kaiken aika raadolliseksi ja armottomaksi, mutta viime aikoina on tuntunut siltä, etten halua jakaa ajatuksiani aivan kaikesta ja olen pitänyt asioita enemmän itselläni, koska pelkään, että jos sanon jotain, sitä käytetään jossain vaiheessa minua vastaan. Aikuislukiolta varmistin sellaisen option, että voin hakea takaisin ja siinä vaiheessa olisi melko kiusallista hakea, jos olisin osoittanut suurta tyytymättömyyttä.

Olen vuosien varrella sisäistänyt, että kaikkia siltoja ei tarvitse polttaa takanaan.

Niin houkuttelevalta kuin se ikinä kuulostaakin. Loppujen lopuksi aikuislukio on parempi, kuin ei mitään. Mutta haluan kyllä uskoa, että viihdyn tuossa uudessakin ja ehkä löydän kadonneen motivaationi, kun oppiminen ei ole enää pelkkää suorittamista ja on aikaa perehtyä itseään kiinnostavampiin kurssinosiin, jolloin kai jotain sisäistä motivaatiotakin pitäisi löytyä lopulta.

Erityisesti aina vituttanut tuo lukioiden pöyhkeilevä ilmapiiri. Olen opiskellut Suomen parhaimmassa ammattikoulussa linjalla, jonne moni joutuu hakemaan uudestaan, kun ensimmäisellä kerralla ei pääse sisään ja useimmiten eivät pääse sisään sillä toisellakaan tai välttämättä edes kolmannella. Minä, joka en ollut vuosiin opiskellut mitään järkevää, pääsin sisään ensimmäisellä kerralla, "heittämällä" kuten vitsillä kutsuin, kun lähdin tosiaan 300 km päähän vain kokeilemaan, että pääsenkö sisään. Pääsin sisään ja elämääni muuttui täysin.
Lukioihin pääsee kuka tahansa. Erityisesti aikuis- päätteellä alkavaan, tai sitten nettilukioon. En siis menisi sanomaan, että niillä on mitenkään varaa pöyhkeillä tarjoamansa opetuksen suhteen, jos edes opiskelijoiden suhteen ei ole mitään kriteerejä.

Mutta josko tämä aihe olisi nyt tässä.

Loppuviikosta olisi ohjelmaa. Pelottaa, kun lupauduin kuskiksi veljen eläinlääkärireissulle. Hyvinkäällekin pitäisi SPR:n Henkisen tuen kurssille perjantai-lauantai -akselilla ehtiä. Lisäksi pitäisi jaksaa siivota, kun tuohon kurssitukseen liittyen lupasin ystäväni yövyttää, että lauantaiaamuna ehditään ajoissa, kun perjantaina tullaan Hyvinkäältä melko myöhään...