Uuden Vuoden lupaukset 2018 edition

• Luen enemmän. (5-12 kirjaa?)
• Laihdun vähän ja saan sen pidettyä pois.
• Käyn salilla vuoden.
• En tilaa ruokaa.
• Panostan enemmän opiskeluun.
• Alan taas treenaamaan koiran kanssa aktiivisesti.
• UfYH 20/10
• Meatless Mondays.
• Vapaaehtoistuminen, tarkoituksellisuuden löytäminen vapaaehtoistyön kautta.
• Lähettää vähintään yksi käsinkirjoitettu kirje.
• RUOKA-VITUN-PÄIVÄKIRJA.
• Lupaan Laicelle koko päivän laavuretken.

Muuta ei ole noussut mieleeni tässä muutaman päivän sisään, jona olen kuvitellut tämän listan saaneeni valmiiksi. Voi olla, että jos jotain todella oleellista ja saavuttamisen arvoista nousee mieleeni tammikuun aikana, lisään sen listaan. Noin muuten luulen, että lupaukseni olivat tässä.

Sitten on tietysti kuukausihaasteet/-tavoitteet, joista tammikuun tavoitteena oli NoFap, mutta 5 päivän jälkeen tuli jo ensimmäinen relapsi... Jos positiviisia juttuja pitäisi tilanteesta miettiä, niin ainakaan en katsonut aikuisviihdettä, enkä kuluttanut fäppäilyyn montaa tuntia.

Aloin taas vaihteeksi jopa syömään normaalimmin, koska verikokeisiin pitäisi mennä tammi-helmikuun aikana, jotta saan lääkereseptin uusittua.

Olen yllättänyt itseni sillä, että olen vaihteeksi motivoitunut huolehtimaan myös asunnosta itseni ja koiran lisäksi. Olen siivonnut itseäni eniten vituttaneet paikat, mutta en väitä, etteikö vielä olisi jonkin verran tekemistä muuallakin.

Raha-asiatkin järjestyivät jossain määrin eilen. Tiukallehan tämä kuukausi tulee menemään, mutta siitä kai pitäisi sitten ammentaa motivaatiota järkevään rahan käyttöön ja jättää mm. epäterveelliset ja kalliit ruoat kauppaan. Jostain syystä helpotti se tieto suuresti, että - jälleen kerran - minä en ole kusenut omia asioitani, vaan nuo virastot ovat ihan itse senkin hoitaneet.

Henkisestihän koko episodi tuntui taas siltä, että haluan vetää itkupotkuraivarit, vetää itseni hirteen ja lakata olemasta. Juuri siltä, että en vittu jaksa taas tapella jostain. Toisaalta henkinen väsymys ollut sillä tasolla, että en edes jaksanut enää välittää, vaikka olisin joutunutkin kadulle... ja toisaalta sekin on jotain sellaista, minkä tapahtuminen tässä maassa ei pitäisi olla edes mahdollista. Joku taho ottaa kyllä lopulta aina kopin. Mutta toisaalta, olen jo kerran ollut asunnoton tässä elämässä, tilanteen pakosta. Asunnoton siis kuitenkin silti.

Mietin siellä sosiaalityöntekijän toimistossa istuskellessani, että pitäisi varmaan olla kiitollinen tästä elämäntilanteesta sitten kuitenkin. Ainoa elämäntilanne, joka on opettanut todella paljon elämästä ja selviytymisestä.

Olen kokeillut niin erilaiset ruokajonot, leipäjonot, kuin dyykkauksenkin. Olen jopa kokeillut hankkia itse ruokani luonnosta keräilemällä ja kalastamalla. Selviän pienelläkin rahasummalla pitkiäkin aikoja.

Sitten on tietysti oma lukunsa tämä koko byrokratia, josta uskoisin olevani kohtuullisen hyvin perillä. Harvemmin tulee tilannetta, jossa tarvitsisi kysyä keneltäkään, että mitä mun pitäisi nyt tehdä. Kaikesta selviän.