Muutos on alkanut. Kieltäydyn luovuttamasta enää tässä vaiheessa. Tiedän, että voin saada asiat muuttumaan lyhyessäkin ajassa ja ainakaan vaihtoehtoinen ratkaisuni ei voi enää pahentaa tilannetta. Tilanne itsessään ei ole paha, mutta etenee vaan liian hitaasti.
Vaihdan toiseen oppilaitokseen. Ehkä säästän sillä ratkaisulla hieman omaa mielenterveyttäni, kun nykyinen tilanne ei motivoi oikein millään tasolla ja olen kyllästynyt jatkuvaan itsensä pakottamiseen ja siitä aiheutuvaan stressaamiseen. Elämäni ei vain etene ja seisoo paikoillaan.
Harkitsin ensin päiväopiskelua, mutta joutuisin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja se vähän pelottaa vieläkin liikaa. Enkä haluaisi enää päiväopiskeluun, koska en oikein halua opiskella itseäni huomattavasti nuorempien kanssa. Se oli rasittavaa viimeeksikin, kun ryhmätöissä joutui tahtomattaan ottamaan vetovastuun, koska teini-ikäisissä on joku juttu, että puuttuu sellainen tietynlainen rohkeus ja oma-aloitteisuus. Yritin toki luokkatovereitani siihen suuntaan tuupata ystävällisesti, mutta harva siihen reagoi ja nekin, jotka reagoivat, olivat jo lähempänä aikuisuutta.
Toisaalta vaihtaminen toiseen oppilaitokseen antaisi myös mahdollisuuden viettää enemmän aikaa koiran kanssa ja käyttää enemmän aikaa koiraan, mikä on yksi asia, mitä tältä vuodelta haluan ja veikkaan, että koirakin haluaa. Joinakin viikonloppuina surettanut, kun on tullut käytyä asioilla, jonne ei ole voinut ottaa koiraa mukaan ja sen on täytynyt mököttää yksinään kotona.
Mahdollisuuksia tuon uuden koulun kanssa olisi, tilannetta se ei sen suhteen muuta, että olisin edelleen vastuussa omasta opiskelustani, minkä olen kuullut olevan ainoa miinus monelle.
Katsotaan nyt kuitenkin mitä tästä seuraa, sillä laitoin vasta kysymyksen nykyiselle oppilaitokselleni siitä, että olisiko mahdollista lopettaa opintoni tässä vaiheessa.
.jpeg)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti