Miten inhoankaan sitä tunnetta, kun minä jään kakkoseksi ja minun asioitani pidetään vähemmän tärkeinä. Kerrankin olisin ajoissa lähdössä, seisoin 1,5 h pihalla ja odotin. Äidin piti tulla tunnin päästä. Tunnen olevani kovin toisarvoinen. Tällainen ei tue hyvää mielialaa. Itken taas niin, että en tiedä kehtaanko lähteä minnekään. Jos kyyti tulisikin hakemaan.