perjantai 17. joulukuuta 2010

Puun takaa mulle nauroi ikuisuus.

Kohmeisten satelliittien hiljainen humina tyynessä pakkasyössä. Taivaankappaleet kelluvat ohitsemme, eikä kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota. Minä voisin huutaa salaisuuksiani julki, eikä kukaan kiinnittäisi siihenkään mitään huomiota.
Turrummeko me vai kuvittelenko vain?
Lääkäriksi ei pitäisi ryhtyä jos on taipumusta vainoharhaisuuteen. Eivät hiljaiset kapinalliset syö kipulääkkeitä siksi, että pääsisivät seitsemänteen taivaaseen.
Vai syövätkö?
Kun tyttö odottaa sinua 292 päivää, hän ei ikinä jätä sinua.
Vai jättääkö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti