keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Tuulen armoilla

Ota minut mukaasi. Sulje syleilyysi. Älä anna minun mennä, älä anna pudota. Olen vain varjo seinällä, tuuliviiri katolla. Niin hauras, niin levoton. Vaihtaen jatkuvasti suuntaa. Kuten tähtitaivas, olen olemassa, olen lähelläsi vaikka et näkisi minua. Minä vain odotan. Odotan ja odotan. Odotan hetkiä, jotka voin viettää sinun kanssasi, syleilyssäsi. Hetkiä, jolloin voin maata vieressäsi ja puhua. Kun voin olla vain minä ilman mustia salaisuuksiani ilman ahdistuksen värittämää menneisyyttä. Voin olla vain minä sinun seurassasi. Olla niin hauras ja levoton kuin minusta tuntuu. Voin kertoa kaiken, eikä minun tarvitse hävetä. Minun ei tarvitse piileksiä sinua. Koska tiedän, että olen riittävä sinulle. Minun ei tarvitse olla muuta, ei enempää, ei vähempää. En halua olla missään muualla, vain vierelläsi, vain sinun kanssasi. Silloin kun tuuli puhaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti