Talven kohtu

Polttomerkityt orjasudet pyörivät mielessäni, kun minä juoksen yön halki. Kylmyys kutittelee kantapäitäni ja hengitys salpautuu. Askeleeni jäävät verisinä lumeen makaamaan. Minun sydämeeni ei ole koskettu. Sinun kylmän ruumiisi vierestä oli järkyttävää herätä. Miksi uni ei vienyt minuakin? Pelko piiskaa minua eteenpäin. Onko Palavien Siltojen Sinfonia nyt soitettu ja elämäni jatkuu kuten aikaisemminkin? Pakenen pohjoiseen, talven pimeään kohtuun.