Hetkittäin

Sydämeni on toisinaan kevyt kuin perhonen ja sieluni on toisinaan metsän susiakin vapaampi. Toisinaan jalkani vievät minut etäisyyksiin, antavat minun juosta ja välillä, hetkittäin, olen yhtä metsän kanssa. Hetkittäin elän selvemmin tässä hetkessä, hetkittäin hengitän syvempään, hetkittäin aistin jotain suurta ja mahtavaa lähelläni. Hetkittäin olen eksyksissä, hetkittäin juoksen asfalttisia teitä, tieni hukanneena, pelokkaana. Hetkittäin en ole tässä, hetkittäin olen poissa. Äärettömyyden rajamailla kuulen kuitenkin sydämenlyöntisi, hengityksesi ja juoksen susilauman mukana pois. Enkä katso taakseni, vaikka huutaisit minua nimeltä.