Silmät kylminä, elottomina.

Pöydällä odottaa siisti rivi sateenkaaren värisiä siveltimiä. En aina jaksa piilotella lapsellisuuttani. Enkä kieltää olemassaoloani. Sinä menit taas, kuten sinun oli mentävä. Palaat taas ensi viikolla. En vain voi antaa itselleni anteeksi sitä, että nukuin vielä, kun hyvästelit minut. Ketju ei lähde pois kaulani ympäriltä, turhaan sitä edes temmon. Turhaan pyristelen sen lujassa otteessa. Minun pitäisi tottua siihen, että tämä piha on nyt minun kotini ja sinä se, jota minun on rakastettava. Rakastankin, ehdoitta, vilpittömästi. En vain osaa olla kahden yksinäisyyteni kanssa, kun ilta muuttuu yöksi. Surullisuus astelee sieluuni ja haluaisin silloin kaikkein eniten olla kanssasi, jakaa suojattomuuteni kanssasi. Kaipaan sinun turvallisuuttasi, kaipaan sitä, ettei tarvitse pelätä saavansa selkäänsä. Tässä olen niin suojaton, turvaton. Tämän ketjun päässä. Jos et ikinä palaakaan, jään tähän, enkä pääse pois. Mutta luotan siihen, että palaat. Ettet jätä minua yksin. Et sen jälkeen kun minä luovuin vapaudestani. Vapaaehtoisesti. Viime yönä näin painajaisia, kiduttavia painajaisia. Pakenin kanssasi entistäni, mutta hän sai meidät kiinni, tappoi sinut ja pahoinpiteli minut. Pakotti katsomaan kuolemaasi. Kaiken sen likaisen raakuuden keskellä huomasin mustasukkaisuuden, jonkinlaisen kaipauksen nostavan päätään - en minä ole häntä vielä unohtanut täysin, hän on yhä mielessäni, sydämestäni hän vain on jo lähtenyt. Se on pyhitetty täysin sinulle, on ollut jo pitkään. Meissä on jotain, mikä saa meidät kerta toisensa jälkeen harhautumaan yhteen. Sinut ja minut. En minä kyllä kenenkään muunkaan haluaisi olla. Sinä sitä paitsi hyväksyt susimaisuuteni; tarpeeni vaeltaa ja kulkea levottomasti. Kysyitkin minulta jo saisinko olla se hukka jota suenmorsian vauhdittaa. Hymyilin silloin sisäänpäin, enkä ujoudeltani saanut vastattua. Sinä voit olla minulle ihan mitä vaan. Eniten minä tosin toivoisin, että voisin olla rakastettusi, vaikka susi minun sisälläni onkin, olen silti ihmiseksi syntynyt ja ihmisen tavoin minun on elettävä, vaikka joskus öisin annankin vallan vaistoilleni ja juoksen koiran kanssa cityrusakoiden perässä, nautin ajojahdista, vaikka ikinä en anna sen päättyä mitenkään. Täällä ei tapeta. Olen sinun. Jokaista senttimetriä ja ajatusta myöten. Kunpa vain uskaltaisin sen sanoa sinulle joskus. Sydämeni hakkaa odotusta ja minä päätän tarttua siveltimiini, tehdä valmiiksi sen, mikä on joskus kesken jäänyt. Mutta minä odotan. Sinua.