Jos valvot yöllä, katso kaakkoon.

Minulla on sanojesi mukaan sydämessäsi paikka. Sinun kanssasi olisi myös turvattu tulevaisuus ja välittämistä, hyväksymistä, rakkautta. Tällä kertaa aitoa sellaista, eikä vain läpinäkyviä sanoja silloin kun... Toiset haaveilevat draamasta ja suurista tunteista. Jotkut taas yrittävät irroittautua ikävästä menneisyydestään, vaikka eivät pystykään myöntämään kaipaavansa sitä. Minulla on kaikki hyvin. Ei ole aina ollut, mutta nyt on. Minulla ei ole enää juuria, minä en kuulu enää minnekään ja voin siksi olla hänen, kokonaan. Minulla ei ole paikkaa mihin mennä. Minulla ei ole paikkaa, jossa minun olisi pakko olla. Hänen sanoin; "Lähdin luotasi vain pakon sanelemana, mutta toivon, että sekin päivä tulee, jolloin minun ei tarvitse lähteä, vaan voimme lähteä yhdessä." Vielä puoli vuotta ja tuo on totta. Sitä ennen on vain perhosen keveitä hetkiä. Hetkiä, jolloin en näe ketään muuta kuin hänet ja sydämeni yrittää haljeta siitä onnen määrästä, mikä sisälläni on. Jonakin päivänä ehkä, kun askeleemme käyvät yhtä, eikä kummankaan tarvitse odottaa enää toista, ehkä silloin hän on ainoa perheeni ja siten kaikki mitä minulla on. Minun ei tarvitse katsoa kaakkoon; suljen vain silmäni ja hän on siinä, edessäni. Hän on siinä, vaikka niin kaukana.