Ihminen sisälläni yhtä syyllinen pahaan kuin muutkin.

Juokseminen on keskustelua sisäisen eläimeni kanssa. Meitä kun on kaksi yhdessä ruumiissa, on minun otettava vastuu molempien hyvinvoinnista, itseni hyvinvoinnista. Minun on hankala nukkua öisin. En malta sulkea silmiäni ja kun käyn vielä koiran kanssa kuljeksimassa kuunvalossa, jokin sisälläni herää, nostaa päätään ja vaatii kulkemaan tien loppuun, vaatii kulkemaan vielä seuraavan ja seuraavan mutkan. Vaatii kulkemaan, juoksemaan. Lopun yöstä olen levoton tapitan tietokoneen näyttöä ja odotan nousevaa aurinkoa. Ikävä saa sydämeni väreilemään ahdistavasti, kaipaukseni on niin luja, että mikään muu minua ei pidättele, kuin vain itseni. En anna ikävälle valtaa, en anna kaipaukseni ohjata tekojani; tulisin luoksesi, harmaan kivenkin läpi. Kahleesi eivät pidättelisi minua; mutta minä olen uskollinen sielu, minä olen kärsivällinen, minä odotan. Makaan kippuralla ja odotan, nukun hajanaisesti. Nukun nukkumatta ollenkaan. Ikävä sumentaa ajatukseni ja minä haluan vain paeta. Pelkään, että en riitä sinulle - tällainen alisuoriutuja, aina mennyt sieltä missä aitaa ei ole ollenkaan. Mennyt vain ollakseni vapaa, elääkseni sille. Sinun tultuasi elämääni, olen sekoittanut vaistoni; olen aistivani öisessä, lämpimässä tuulessa ripauksen syksyä ja se saa minut paniikkiin. Vielä ei ole aika. Mikään ei ole kuten ennen; olen aina halunnut olla vapaa, niin maallisesti kuin henkisestikin. Olla vapaa tänään ja olla vapaa huomenna. Nyt minä mietin perhettä, perhettä sinun kanssasi. Minun on täytynyt menettää järkeni. Sinä sen sijaan harhailet elämässäsi; et koe olevasi valmis vielä mihinkään. Se pelottaa minua; minä tiedän vihdoinkin suuntani, tiedän sen mitä haluan ja minne kuljen. En halua riistää vapauttasi, mutta pelkään, että olen niin jo tehnyt. Haluat minun onnellisuuttani ja minulla ei ole vaihtoehtoja, ei muita kuin vain olla onnellinen, sillä silloin olet sinäkin. Saat sieluni niin hämmentyneeksi hellyydelläsi kaikkien niiden epäterveiden suhteiden jälkeen, joiden luulin olevan ainoa totuus. Vika oli minussa, kun en osannut sanoa, miten minua tulee kohdella. Kanssasi minun ei tarvitse pelätä; et kohtele minua väärin unissasikaan ja olen oppinut jonkin verran itsearvostusta; osaan pyytää tilaa, kun sitä tarvitsen. Mutta se ei ole paljoa; enkä minä edes halua omaa tilaa silloin kun voin olla sinun lähelläsi. Se on parhain tila, mitä minulla koskaan voi olla. En minä lähde viereltäsi. En ikinä.